Yksikkötestaus on hankala aihe kouluttaa. Ei siksi, että testien tekeminen olisi oikeasti hankalaa, mutta siksi, että kyseessä on käytäntö, jota ilmankin pärjää ainakin teoriassa. Samanlaatuisen koodin voi kuvitella saavansa aikaan myös ilman testaukseen hurahtamista ja testikoodin ylläpitoa.
Siis voi ainakin kuvitella pääsevänsä samaan.
Tämä voi olla yksi syy siihen, että useimmat yksikkötestauksesta kirjoittavat ja esitelmöivät joutuvat lähtemään aina samoista perusteista liikkeelle. Ainakin jos yleisönä ovat Microsoftin kehitysympäristöissä työskentelevät. Tämä yleisö ei ehkä ole vielä täysin ottanut asiaa omakseen ja enkä ole varma siitä, onko niin tehnyt edes Microsoft.
Itselläni on sama tuntuma, jonka tämän blogikirjoituksen kommenttiosion kirjoittajat jakavat. Se ei välttämättä ole kovin mairitteleva.
Ilokseni olen huomannut realististen yksikkötestausta käsittelevien artikkelien lisääntyvän netissä. Monet ovat tajunneet, että tiukat yksikkötestauskäytännöt ovat liian fundamentalistisia lähtökohtia ja voivat johtaa turhautumiseen. Yksikkötestauksesta pitää saada jotain hyötyä irti ilman että pitää muuttaa kaikkia koodauskäytäntöjä.
Itse suosittelen loppukesäksi kaikkien luettavaksi Gojko Adzicin kirjaa "Specification by example". Kirja liittyy enemmän hyväksyntätestaukseen kuin yksikkötestaukseen, mutta siitä viis. Itse olen saanut kirjasta enemmän ideoita yksikkötestaukseen kuin monesta virallisesta yksikkötestausoppaasta.
Lisäys 20.8.2011:
Tämän blogijulkaisun tekijän tuntuma tukee omaa näkemystäni :
Is it too much to ask if you can write a unit test?
